Hieno sopimusneuvottelutulos on yhteinen työvoitto
Tammikuun puolessa välissä käynnistyneestä valtiosektorin neuvottelukierroksesta tuli monella tapaa erikoinen.
Jo virka- ja työehtosopimusneuvottelujen lähtökohdat olivat haastavat, JUKOn neuvottelupäällikkö Minna Salminen toteaa.
”Lailla säädetty vientimalli käytännössä estää vientialoja suuremmat palkankorotukset. Lisäksi valtio työnantajana lähti heti neuvottelujen alussa hyvin tiukalle linjalle palkankorotusten suhteen. Valtion työmarkkinalaitos (VTML) antoi vain yhden tarjouksen neuvottelujen aikana. Siinä korotusten määrä oli selvästi alle yleisen linjan, 6,3 prosenttia.”
Minna Salmisen mukaan neuvottelut sujuivat alusta asti vähän kireissä tunnelmissa. Asioihin ei oikein tahdottu päästä käsiksi. Joitain neuvottelukertoja peruuntui tai ne lyhenivät sovitusta.
VTML keskeytti neuvottelut
Valtiolla sopimuskausi päättyi helmikuun lopussa. Maaliskuun alussa siirryttiin sopimuksettomaan tilaan, jolloin syntyi oikeus työtaistelutoimenpiteisiin uuden työehtosopimuksen aikaansaamiseksi.
Sitten Valtion työmarkkinalaitos kertoi 7.3. keskeyttävänsä neuvottelut.
”Tämä oli meille pieni yllätys, koska neuvotteluaikoja oli sovittu seuraavalle viikolle. Toisaalta neuvottelujen keskeyttäminen sopi muutenkin vaikeaan kierrokseen ja neuvottelujen jumittumiseen”, Salminen toteaa.
Myös YKA:n neuvottelupäällikkö Petri Toiviaiselle oli ollut etukäteen tiedossa, että neuvottelukierroksesta oli tulossa erittäin vaikea.
”Tieto neuvottelujen jumiutumisesta ja lakkovaroitusten tarpeesta maaliskuun puolivälissä ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta”, Toiviainen sanoo.
Neuvotteluja lähdettiin vauhdittamaan lakkovaroituksella 31.3. Kutsu sovitteluun tulikin sitten jo seuraavaksi päiväksi. Sovittelua kesti huhtikuun lopulle saakka.
”Valmistauduimme jokaiseen sovittelukertaan huolella. Aluksi piti vähän kartoittaa, millainen dynamiikka pöydässä syntyy, kun siihen tulee ylimääräinen tekijä”, Minna Salminen kertoo.
Kaksi lakkoaaltoa huhtikuussa
Valtion työtaistelu oli hyvin poikkeuksellinen. Valtion työntekijät eivät olleet lakkoilleet vuosikymmeniin. Poliisit lakkoilivat viimeksi vuonna 1976, muut virkamiehet vuosikymmen myöhemmin.
Ei siis ollut kokemusta, johon nojata. Työtaistelun käytännöt piti opetella, lakkoliivit ja -nauhat hankkia.
Valtiosektorin lakkovalmiutta ylläpidetään ja kehitetään akavalaisten liittojen yhteistyönä, kertoo YKA:n julkisen sektorin neuvottelupäällikkö Petri Toiviainen. Hän on toiminut JUKOn valtiosektorin lakkotoimikunnan puheenjohtajana reilun kymmenen vuoden ajan.
”Lakkovalmiutta on valtiosektorilla pidetty aina yllä. Jokaiselle neuvottelukierrokselle valmiutta on myös kohotettu neuvottelijoidemme tukemiseksi. Tällä kertaa valmiutta jouduttiin myös käytännössä käyttämään. Kyse ei ollut enää pelkästä voiman näytöstä vaan myös sen käytöstä”, Toiviainen sanoo.
Minna Salmisen mukaan työtaisteluun oli valmistauduttu huolella.
”Mutta ennen hetkeä, jolloin se oikeasti jouduttiin toteuttamaan, oli kaikki tietenkin teoreettista. Kun työtaisteluilmoitus sitten annettiin, se tavallaan tuntui kuuluvan tähän neuvottelukierrokseen. Jännitti tietysti vähän mitä tuleman pitää ja toisaalta olin todella ylpeä meidän yhteisestä voimastamme yhteisen tavoitteen takana”, Salminen kertoo.
Kaikesta valmistelusta huolimatta oli selvää, että oltiin monella tapaa uuden edessä.
Lakossa ensimmäistä kertaa
Käytännössä lähes kaikki valtiosektorin lakon toteuttajista ja lakkoilijoista olivat lakossa ensimmäistä kertaa. Improvisoinnille ja nopealle päätöksenteolle oli tarvetta.
Käytännön toteutuskeinot piti löytää esimerkiksi lakkoa edeltäviin jäsenkunnan infotilaisuuksiin sekä lakkopäivien aikaiseen lakkovartiointiin. Liittojen piti saattaa lakkopäivien ajalta maksettavia lakkoavustuksia koskevat järjestelmänsä ajan tasalle.
”Suuresta työmäärästä huolimatta oli koko ajan selvää, että valtiosektorin jäsenkunta on tavoitteiden eli oikeudenmukaisen ja kohtuullisen palkkaratkaisun takana. Lakot 15.-16.4. ja 22.-24.4. voitiin toteuttaa hyvässä hengessä, vaikka itse lakkoilu ei koskaan itsetarkoitus olekaan”, Petri Toiviainen sanoo.
Huhtikuun puolessa välissä toteutui ensin kaksipäiväinen lakko Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella, Vantaan ja Hämeenlinnan vankiloissa, Palkeiden Hämeenlinnan toimipisteessä, Valtiokonttorissa sekä Valtorin Helsingin toimipisteissä. Toinen, kolmipäiväinen työtaistelu huhtikuun jälkipuolella koski puolestaan Itä-Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen poliisilaitoksia sekä Ilmatieteen laitoksen, Postitullin ja Valtorin tiettyjä toimintoja.
JUKOn pääluottamusmies, järjestelmäasiantuntija Mika Valtonen Valtorista toimi Rovaniemellä lakkovahtina kolmena päivänä. Hän kertoo valmisteluista, joihin kuuluivat JUKOn järjestämät infotilaisuudet useana päivänä työajan jälkeen.
”Lakkovahdeille tuli hyvät ohjeet toiminnasta portilla. Ketään ei estetä kulkemasta ja tervehditään ystävällisesti kaikkia sekä jutellaan jos mahdollista. Liittojen infot ja ohjeistus olivat hyvät ja riittävät.”
Lakkovahtien liivit ja materiaalit sattuivat Rovaniemen lakon osalta tulemaan myöhässä. Ensimmäiseen lakkovahtiaamuun Mika Valtonen valmistelikin oman lakkoliivin huomioliiveistä, johon hän kirjaili tussilla lakkovahtitekstit. Seuraavina lakkopäivinä olivat jo oman liiton värit ja liivit esillä.
Lakkovahdin työpäivät alkoivat aikaisin aamulla. Valtosella oli kahvit keitettynä termariin.
”Tarjosin kaikille vahdeille kahvit ja se oli oikein hyvä lämmike ja piristys aamuun. Eka päivänä oli kaunis ilma, vahteja oli paljon ja juttu luisti. Pro-liitolla oli karkkeja mukana ja jaoin niitä työhön meneville samalla kun tervehdin ja hieman jututin heitä.”
Jotkut työntekijät väistelivät katsekontaktia, eivät tervehtineet vaan ”luimuilivat” portista sisään. Johdon edustaja kävi portilla joka aamu katsomassa meininkiä. Toisena lakkoaamuna huono sää ja räntäsade palelsivat vahtina seisovan jalkoja talvikengistä huolimatta, mutta muuten kokemus oli myönteinen. Vahtivuorojen jälkeen oli JUKOn järjestämä lakkolounas.
Vappuaattona varmistui onnistunut tulos
Valtosen mukaan työtaistelu on tärkeää siksi, että työolosuhteista pitää voida neuvotella.
”Nykyinen hallitus on tehnyt useita lakialoitteita ja muutoksia, joilla työehtoihin on puututtu sanelemalla. Sivistyneet ihmiset neuvottelevat. Vaikka maailmalla onkin nähtävissä trendi sanelujohtamiseen, ei sitä pidä Suomeen kopioida.”
Valtion neuvottelutulos syntyi vappuaattona. Se oli vaatinut kaksi työtaistelua ja kaksi sovintoesitystä. Kolmas lakkovaroitus voitiin perua.
Minna Salmisen mukaan neuvottelutulos on yhteinen työvoitto.
”Jokainen jukolainen, joka laittoi itsensä likoon niin neuvotteluja tukien kuin lakkoihin osallistuen, ansaitsee suuren kiitoksen”, Salminen sanoo.
”Pysymme valtiolla yleisessä palkkakehityksessä mukana ja saimme neuvoteltua henkilöstölle oikeudenmukaiset palkankorotukset.”
Myös sopimukseen saatiin hyviä parannuksia, jotka Salmisen mukaan vievät valtion työnantajakilpailukykyä parempaan suuntaan. Erityisesti matkustamisen ja työajan selkeyttäminen on tervetullutta.
Tarpeellinen kuin jäänaskalit
Vanhempi meriasiantuntija, Loimun puheenjohtaja Jouni Vainio toimii Ilmatieteen laitoksella JUKOn pääluottamusmiehenä. Vainio oli kahtena aamuna lakkovahtina Ilmatieteen laitoksella.
”Lakkoon osallistui Sää- ja turvallisuuskeskus, josta osa tehtävistä oli rajattu ulos. Näiltä osin homma toimi, vaikka esimiehet kävivät tekemässä joitakin tehtäviä.”
”Lakkoon ajautuminen oli tietenkin yllätys. Mutta JUKOn korimalli toimi erittäin hyvin. Oli varmaan myös työnantajapuolelle yllätys, että valtiolla mentiin lakkoilemaan.”
Vainion mukaan hyvään neuvottelutulokseen pääsemiseen vaikuttivat tehokkaat ja hyvin purevat lakot, sekä ennen muuta jukolaiset neuvottelijat, muita palkansaajajärjestöjä unohtamatta.
”Liittoon kannattaa kuulua, koska se on turvana työelämän eri vaiheissa”, Jouni Vainio sanoo.
Usein liittoon kuulumista verrataan vakuutukseen. Vainion mielestä se ei kuitenkaan ole ihan oikein, sillä vakuutus korvaa vasta kun vahinko on tapahtunut. Liitto taas pyrkii estämään vahingot jo ennalta.
”Itse jääasiantuntijana vertaan liittoon kuulumista jäänaskaleihin – jos et putoa jäihin, niin ne tuntuvat olevan turhat. Mutta jos putoat, ilman niitä avannosta on lähes mahdoton selvitä kuiville.”
Tälläkin neuvottelukierroksella kävi jälleen kerran selväksi, että oikeudenmukaisten sopimusten saavuttamiseksi tarvitaan ammattiliittojen määrätietoista työtä.
