Juuri ennen äskeisen kesälomakauden alkua valtiovarainministeriö nimitti Kari Häkämiehen valmistelemaan maakuntien liittojen tehtäviä ja asemaa koskevan selvityksen. Selvityshenkilön tehtävänä on tarkastella maakuntien liittojen roolia, tehtäviä ja hallintoa mukaan lukien vapaaehtoisuuteen perustuvat tehtävät. Lisäksi hänen tulee esittää arvio mahdollisista maakuntien liittojen keskinäisistä ja toisaalta jäsenkuntien kanssa päällekkäisistä tehtävistä sekä maakuntien liittojen suhteesta kunnallisen ja alueellisen demokratian rakenteeseen sekä valtion aluehallintoon.
Maakuntaliittojen roolinselvittelyn ohella käynnissä on myös monia valtionhallinnon uudelleenorganisointeja koskevia tarkasteluja. Useimmissa näissä määräajat ovat tämän vuoden lopussa. Selvittelyssä ovat mm. ministeriö–virasto -työnjako sekä yhteisen valtioneuvoston rakenteen kehittäminen, valtion konsernipalvelut, valtion tutkimuslaitosten asema, maaseutuhallinnon tehostaminen, kantelujen käsittelyn tehostaminen, lupa- ja valvontatehtävien kokoaminen, valtionavustusten hallinnoinnin tehostaminen, THL:n tuottamien sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen, perus- ja toisen asteen yleissivistävien oppilaitosten siirtäminen valtionhallinnosta paikallishallinnolle, valtion perusrekisterien ja tietovarantojen kartoitus ja uudistaminen sekä osaamisen ja työelämän kehittämisorganisaatioiden työnjaon selkeyttäminen.
Edellä mainitut listat ovat aika lailla hengästyttäviä ja voit onnitella itseäsi jo siitä, että olet päässyt tämän pääkirjoituksen luvussa näinkin pitkälle. On joka tapauksessa selvää, että valtionhallinnon uudelleenorganisointia koskevien tarkastelujen tulokset tulevat olemaan pohjana eduskuntavaalien 2027 jälkeisissä hallitusohjelmaneuvotteluissa.
Vieläkin radikaalimpia hallinnon räjäytyspuheita on viime aikoina kuultu. Esimerkiksi Keskusta esitti syyskuun puolivälissä, että ministeriöiden tilalle tulisi yksi yhteinen valtioneuvosto. Tässä yhteydessä myös valtion keskusvirastoja karsittaisiin, ja tehtäviä ja valtaa siirrettäisiin maakuntiin ja alueille. Samalla maakuntien liitot, elinvoimakeskukset ja hyvinvointialueet yhdistettäisiin. Visioita merkittävistä julkiseen hallintoon kohdistuvista uudistuksista ja säästöistä ovat esittäneet myös esimerkiksi Kokoomus, EK ja Suomen Yrittäjät.
Hallinnon kehittäminen on sinänsä tervetullutta, mutta uudistaminen ei saa tarkoittaa sitä, että olemassa olevat tehtävät oletetaan hoidettavan pienemmällä joukolla vain siksi, että hallinnon halutaan näyttää paperilla pienemmältä. Jos julkisen talouden tasapainottaminen halutaan tehdä hallintoa keventämällä, on pystyttävä osoittamaan, mitä tarpeetonta työtä ja päällekkäistä tekemistä poistetaan. Muuten kyse ei ole hallinnon tehostamisesta vaan resurssien leikkaamisesta, joka johtaa esimerkiksi vielä suurempiin työhyvinvoinnin ongelmiin julkisella sektorilla.
Petri Toiviainen
Neuvottelupäällikkö
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut