Neuvottelukierroksen tunnelmia
Neuvotteluihin valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin vuoden 2021 syksyllä. Me palkansaajat kaivoimme esiin aikaisempien kierrosten toteutumattomat unelmamme ja uusiakin tavoitteita nostettiin mukaan valtion neuvottelukunnan käsittelyssä. Työnantajan neuvottelijoiden kanssa pidettiin lokakuussa käynnistyspalaveri, jossa hahmoteltiin menettelytapoja ja aikataulua.
Tuli tammikuu ja neuvottelut käynnistyivät aluksi etäyhteyden välityksellä, edelleen jylläävän pandemian vaikutuksesta. Etäyhteys sopii varsin huonosti neuvottelujen käymiseen, vaikka se moneen muuhun käyttöön onkin osoittautunut toimivaksi. Helmikuussa kokoukset siirtyivät tutumpaan toteutustapaan ja tapasimme työmarkkinalaitoksen kellarissa Mariankadulla.
Meillä oli siis mittava paketti tekstitavoitteita ja tarkoitus sopia palkankorotuksista kahdelle seuraavalle vuodelle. Inflaatiokehitys oli alkanut kiihtyä jo vuoden 2021 lopussa eikä vuoden 2022 puolella enää syntynyt valtakunnallisia työehtosopimuksia, joissa vuoden 2023 palkoista olisi sovittu. Epävarmuus talouden kehityksestä lisääntyi alkuvuonna. Varsin nopeasti helmikuun viime päivien aikana käydyissä neuvotteluissa työnantaja luopui esittämästä kahden vuoden palkkaratkaisua.
Neuvottelutulos syntyi viime metreillä. Vuoden 2023 palkankorotuksen tasosta tai rakenteesta ei siinä lopulta sovittu mitään. Sovittiin vain, että meillä on jouluviikkoon saakka aikaa sopia ensi vuoden palkankorotuksista. Ellei sopua synny, voidaan kaksivuotinen sopimuksemme irtisanoa päättymään helmikuun lopussa 2023 ja silloin neuvoteltavana on koko sopimus.
Valtion teki ensimmäisenä julkisella sektorilla sopimuksen. Runsaat kaksi kuukautta myöhemmin on nyt helppo huomata, että elokuussa voimaan tulevan perhevapaauudistuksen sisältö jäi valtiolla vajaaksi, kun yliopistoissa päästiin parempaan lopputulokseen muutamaa viikkoa myöhemmin. Valtio voi työnantajana kärsiä mainehaittaa, jos isien palkalliset perhevapaat ovat tulevaisuudessa heikommat kuin muilla työnantajilla.
JUKOn keskeinen tavoite työaika-asioissa oli paikkariippumattoman työn tunnistaminen virkaehtosopimusmääräyksissä. Minulle jäi edelleen epäselväksi, miksi tämä on valtiolla niin vaikeaa. Viimeistään pandemian aika maaliskuusta 2020 alkaen on osoittanut, että merkittävä määrä myös valtiolla tehtävästä työstä on voitu siirtää tehtäväksi muualla kuin työnantajan tiloissa. Asia on nyt siirretty työryhmän käsiteltäväksi. Sen sijaan pitkäkestoinen palkansaajien tavoite jaksotyön keskeytyneen jakson ongelman korjaamisesta eteni askeleen verran. Muilta osin jaksotyön ongelmat siirtyivät työaikatyöryhmän toimeksiantoon.
Liittokierroksilla on tavanomaista, että myöhemmin syntyvät sopimukset sovitaan edellisiä hiukan parempaan tasoon. Tämä on osittain toteutunut tällä kierroksella tekstimuutoksissa. Valtiolle sovitun kahden prosentin yleiskorotusta vuodelle 2022 ei kuitenkaan ole vielä ylitetty. Nähtäväksi jää kunnan ja tulevien hyvinvointialueiden palkankorotusten taso, kun usein työtaistelun kautta päästään normaalia neuvottelutietä parempaan sopimukseen. Yleisestä linjasta ei tosin ole jälkeäkään, vaan kaikki ratkaisut ovat omanlaisiaan eikä valtakunnansovittelijasta ollut tällä kierroksella korotuslinjan vahtijaksi.
Markku Kojo
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry
