Sopimuksilla ja tulkinnoilla on merkitystä työmatkustamisessa
Työmatkat kuuluvat työehtoasioissa niiden aiheiden joukkoon, joista syntyy helposti hankausta työntekijöiden ja työnantajien välillä, etenkin kun kyse on työtehtävistä, joissa matkustamista on paljon. Valtio ei tee tästä poikkeusta, ja käytännössä ohjeet konflikteilta välttymiseksi ovat pitkälti samat kuin muuallakin:
1. selvitä työmatkustamisen käytänteet ja kustannusten korvaaminen ennakkoon;
2. varmista ja sovi epäselvät asiat esimiehen kanssa ennakkoon, ja sovi nämä mielellään kirjallisesti (esim. sähköpostitse);
3. huolehdi kuittien ja muiden tositteiden ottamisesta talteen ja tee matkalaskut ja työaikakirjanpito huolella;
4. mikäli työmatkustamisen käytänteisiin liittyy selkeästi työntekijöille epäedullisia asioita, jotka hiertävät työsuhteessa, kerro näistä eteenpäin liitoille esim. luottamusmiesten kautta, sillä tällä voi olla vaikutusta neuvottelukierroksen ja sopimuksiin liittyvien työryhmien tavoitteisiin
Matkustaminen perustuu aina määräykseen
Työmatkustamisen korvauskäytänteet valtiolla perustuvat virka- ja työehtosopimukseen matkakustannusten korvaamisesta, mutta sopimus itsessään ei vielä kerro kaikkea, ellei ole tietoa siitä, mitä asiasta on virastokohtaisesti sovittu ja miten sopimuksia sovelletaan. Riippumatta oikeastaan siitä missä työskentelet, mikäli työhösi kuuluu matkustamista, on suositeltavaa selvittää matkustamisen pelisäännöt sekä kustannusten korvaaminen mielellään hyvissä ajoin ennen työmatkaa. Pääsääntönä on, että työssä matkustamisen pitäisi tapahtua mahdollisimman lyhyessä ajassa, ja mahdollisimman vähin kustannuksin. Tämä toki on osaltaan myös virkamiehen/työntekijän edun mukaista, sillä harvempi haluaa olla poissa kotoa turhan pitkiä aikoja, huomioiden myös sen, että yleensä matkustaessa syntyy aina ylimääräistä kustannusta työmatkalla olevalle.
Työmatkustaminen on aina esimiehen määräykselle perustuvaa, määräys taas voi olla jokaista matkaa erikseen koskeva, tai pysyvä, riippuen pitkälti työn luonteesta. Työmatkan tulee päättyä joko työpaikalle tai kotiin. Etätyön laajeneminen on aiheuttanut myös valtiolla matkustamiseen liittyvien sopimusten ja ohjeistusten keventämistä tilanteissa, joissa työmatka päättyy pääsäännöstä poiketen muualle kuin työpaikalle tai virkamiehen/työntekijän asunnolle. Tällöin tosiasiallisia kuluja korvataan maksimissaan siihen asti, kuin mitä olisi maksettu, mikäli työmatka olisi päättynyt työpaikalle tai kotiin. Näissä tilanteissa on aina syytä varmistaa työnantajalta etukäteen, että näin voi menetellä.
Työskentelyä matkan aikana ymmärretään valtiolla vieläkin huonosti
Tulkinnallisesti hankalia tilanteita syntyy erityisesti silloin kun on kyse työtehtävästä, joka edellyttää matkustamista johonkin ja samalla mahdollista työskentelemistä matkan aikana. Paikoittain sopimukset ja niiden tulkinnat saattavat tehdä esimerkiksi junassa läppärillä työskentelyn käytännössä mahdottomaksi. Valtion virka- ja työehtosopimus työajoista (3 §) nimittäin määrittelee työaikalain mukaisesti, että matkustamiseen käytetty aika ei pääsääntöisesti työaikaa, ellei kyse ole samalla työsuorituksesta. Matka-aika kylläkin lasketaan säännölliseen työaikaan siltä osin, mikäli vuorokausittainen säännöllinen työaika ei tulisi muuten täyteen. Erinäisiä haittalisiä, kuten ilta- ja yölisiä, tai lauantai- tai sunnuntaikorvausta ei kyseiseltä ajalta kuitenkaan makseta.
Tulkinnoilla on iso vaikutus matkustuskäytänteisiin
Matkustukseen liittyvässä virka- ja työehtosopimuksesta on hyvä pitää mielessä, että se ei anna vastauksia kaikkeen ja virkamatkustamisessa voi olla eroavaisuutta jopa saman viraston sisällä. Vastaavasti myös sillä on vaikutusta, onko kyse kotimaan vai ulkomaan matkasta, ja että onko matkan perusteena työtehtävä vai oppikurssi. Tästä syystä potentiaalisten ongelmakohtien ennakointi ja keskustelu etukäteen on kaikin puolin järkevää.
Mikko Suomalainen
Insinööriliitto
