Tehtävään määräämisen perusteet ja päätöksen valituskelpoisuus
Korkein hallinto-oikeus otti ennakkopäätöksessään kantaa(siirryt toiseen palveluun) tehtävään määräämisen valituskelpoisuuteen valtiontalouden tarkastusviraston yksikönjohtajan valinnassa. Valittajana korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli virkamies, joka oli viraston sisäisessä ilmoittautumismenettelyssä ilmoittautunut halukkuutensa ko. virkaan, mutta ei ole tullut valituksi.
Tehtävään määräämistä koskee valituskielto, joka on säännelty valtiontalouden tarkastusvirastossa sovellettavassa eduskunnan virkamieslaissa (63 a §:n 2 momentin 2 kohta) samoin kun valtion virastoja koskevassa virkamieslaissa (57 §:n 3 momentin 3 kohta). Jotta korkein hallinto-oikeus pystyi ratkaisemaan, oliko ko. henkilöllä valitusoikeus, tuli ensin ratkaista, oliko viraston pääjohtajan päätöksessä kysymys ylipäätään tehtävään määräämisestä. Oliko henkilö siis voitu valita tarkastusyksikön johtajan tehtävään noudattaen tehtävään määräämistä koskevaa menettelytapaa?
Valtion virkamieslain perusteluissa todetaan, että tehtävään määräämisellä tarkoitetaan tilanteita, joissa viraston palveluksessa oleva virkamies määrätään hoitamaan esimerkiksi virastossa olevaa esihenkilötehtävää. Tehtävään määräämisestä ei ole säännöksiä virkamieslaissa tai -asetuksessa. Jos järjestelmä otetaan käyttöön virastossa, siitä määrätään työjärjestyksessä eli kyse on normaalista töiden organisoinnista ja tehtävien järjestelystä. Tehtävään määrääminen tapahtuu yhteisymmärryksessä asianomaisen virkamiehen kanssa. Tällöin pääsääntönä tehtävään hakemisessa on viraston sisäinen ilmoittautumismenettely.
On katsottu, että tehtävään määräämistä rajoittavat vain virkamiehen virkanimike ja kyseistä virkaa koskevat säännökset. KHO totesikin päätöksessään, että virkanimikettä ja viran tehtäviä voidaan kyllä muuttaa, mutta virka ei saisi muuttua kokonaan toiseksi. Virkamiestä ei voida vain työnjohtovaltaan ja viraston työjärjestykseen perustuvalla tehtävään määräämisellä määrätä pysyväisluonteisesti tai pitkäksi määräajaksi sellaiseen tehtävään, johon kuuluvat tehtävät ja jonka organisatorinen asema poikkeavat olennaisesti hänen oman virkansa ja virkanimikkeensä mukaisesta organisatorisesta asemasta ja tehtävistä. Olennaiset muutokset on toteutettava lakkauttamalla virka ja perustamalla uusi virka.
Edellä mainitun virkamieslain esitöihin, perustuslakivaliokunnan lausuntoihin sekä perustuslaissa (125 §:n 2 momentti) julkisten virkojen nimitysperusteisiin perustuen KHO totesi, että valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan tekemällä päätöksellä tehtävään määräämistä koskevaa menettelytapaa on käytetty sen hyväksyttävissä olevan käyttöalan ulkopuolella. Tehty valintapäätös vastasi oikeusvaikutuksiltaan pitkälti virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä. Tarkastusyksikön johtajan tehtävään määräämisessä ei voitu katsoa olleen kysymys vain työnjohdollisesta viraston töiden ja tehtävien järjestelemisestä, vaan kysymys oli ollut uuden johtavan tehtävän täyttämisestä.
Valintapäätöksellä oli nimittämispäätökseen rinnastuvalla tavalla olennainen merkitys hakijoiden oikeudellisen aseman kannalta. Koska virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskevaan päätökseen voi hakea pääsäännön mukaan muutosta eduskunnan virkamieslain 63 b §:n 1 momentista ilmenevästi, myös esillä olevaa, oikeusvaikutuksiltaan tällaiseen päätökseen läheisesti rinnastuvaa päätöstä oli pidettävä valituskelpoisena hallintopäätöksenä. Muutoksenhakijalla, joka oli viraston sisäisessä haussa hakenut kyseistä tehtävää, mutta ei ole tullut valituksi, oli katsottava olleen oikeus hakea päätökseen muutosta. Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan päätös kumottiin ja poistettiin.
Pia Hiltunen
Tekniikan akateemiset TEK
