Valtionhallinnon säästöt – tuottavuus nousuun vai jaksaminen laskuun?
Maan hallitus on käsitellyt ja päättänyt lisätä valtionhallinnon säästöjä neljään otteeseen. Ensin hallitusohjelmaan kirjattiin kesäkuussa 2023 seuraaville neljälle vuodelle yhteensä 243 miljoonan euron säästö, joka saavutettaisiin tuottavuutta lisäämällä. Säästöjä päätettiin kohdentaa niin, etteivät sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, oikeustoimi ja vankeinhoito vaarannu. Tätä periaatetta on kuljetettu mukana kaikissa päätöksissä, mutta nämäkään toiminnot eivät ole täysin turvassa säästöiltä ja keskittämispäätöksiltä. Esimerkiksi poliisihallituksessa ja tuomioistuinvirastossa on niissäkin säästötoimien etsiminen käynnissä.
Keväällä 2024 hallitus päätti kehysriihessään 150 miljoonan euron lisäsäästöstä ja aiemmin päätettyjen säästöjen aikaistamisesta. Tämän jälkeen hallitus käsitteli valtionhallinnon toimintamenojen leikkausta vielä kevään 2025 kehysriihessä lisäten säästöjä 130 miljoonalla eurolla. Sitten kesäkuussa talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti käynnistää ministeriöiden viestintätehtävien kokoamisen valtioneuvoston kansliaan, nopeuttaa HR-tehtävien siirtämistä Palkeiden vastuulle ja aloittaa eräiden muiden tehtävien, kuten kirjaamopalvelujen keskittämishankkeen säästöjen toivossa. Näiden päälle hallitus päätti vielä budjettiriihessä syyskuussa 2025 käynnistää virastorakenneselvityksen, jonka olisi tarkoitus tuottaa 25 miljoonan euron säästöt. Virastoille annettiin samalla lokakuun loppuun asti aikaa kertoa, mitkä tehtävät voidaan jättää tekemättä.
Tällä hengästyttävällä ja osin erittäin pikaisesti selvitettävällä kokonaisuudella valtionhallinnon säästöjä on tällä hallituskaudella päätetty yhteensä 548 miljoonan euron edestä. Säästettävää pitäisi löytää siis yli tuplasti niin paljon, kuin hallituskauden alkaessa ajateltiin. Lisäksi nopeasti käynnistetyt hankkeet pahimmillaan sotkevat organisaatioita vuosiksi.
Virastot tuntuvat tulleen välillä yhtä paljon yllätetyiksi kuin me neuvottelijatkin. Hallituksen toiminta aiheuttaa huolta ja ylimääräistä työtä. Kun päätöksiä on tehty pika-aikataululla, ovat lakisääteiset yhteistoiminnan ja virkamieslain velvoitteet välillä unohtuneet: kun hankkeita käynnistetään, niistä tulee joko sopia poikkihallinnollisesti pääsopijajärjestöjen kanssa tai käynnistää yt-neuvottelu omassa virastossa.
Kun tehtäviä on päätetty keskittää, tulisi samalla vastata siihen, mihin tehtävää tehnyt virkamies sijoitetaan. Meneekö hän mukana, kuten virkamieslaki turvaa, vai etsitäänkö hänelle omasta organisaatiosta muita töitä? Entä mitä sellaisia lakisääteisiä velvoitteita valtiolla tehdään, jotka ovat muutamassa kuukaudessa listattavissa ja lakkautettavissa? Miten jäljelle jäävä henkilöstö selviää tehtävistään? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin päättäjillä pitäisi olla vastaus, kun niistä kysytään. Mikäli näitä asioita ei ole mietitty, saattaa tuottavuuden kasvamisen sijasta tapahtua jaksamisen laskua. Siihen ei Suomella ole varaa.
Minna Salminen
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO
