Hyppää sisältöön

Verohallinto jatkuvien säästöjen keskellä – silti turvaamassa yhteiskunnan rahoituksen perustaa

Verohallinnon säästövelvoitteet lisääntyvät, mutta lakisääteiset tehtävät eivät vähene – päinvastoin monimutkaistuvat – Tilanne turhauttaa henkilöstöä. Säästetään työstä, joka turvaa yhteiskunnan rahoituksen perustaa, pääluottamusmiehet Pasi Einola ja Riitta Lautamäki sanovat.

Valtionhallinnossa eletään murroskautta, joka näkyy jokaisessa virastossa ja jokaisen työntekijän arjessa. Verohallinnossa syksyn 2024 laajat, irtisanomisiin johtaneet yt neuvottelut olivat konkreettinen osoitus siitä, kuinka tiukaksi toimintaympäristö on muuttunut.

Yt-neuvottelut eivät olleet yksittäinen poikkeus, vaan osa pitkään jatkunutta kehitystä, jossa säästövelvoitteet lisääntyvät, mutta lakisääteiset tehtävät eivät vähene – päinvastoin monimutkaistuvat.

Yt-neuvottelujen seurauksena noin 140 henkilön virkasuhde päättyi Verohallinnossa. Irtisanomiset kohdistuivat pääosin ammattitehtäviin, mutta myös asiantuntijoita oli neuvottelujen piirissä.

Asiantuntijat voitiin pääsääntöisesti sijoittaa uusiin tehtäviin, mutta useat heistä aloittivat vaativuustasoltaan alemman tason asiantuntijatehtävissä. Vaikka kahden vuoden muutosturva helpottaa siirtymää, tilanne tuntuu monesta epäoikeudenmukaiselta. Irtisanomiset vaikuttivat koko työyhteisön ilmapiiriin ja aiheuttivat henkilöstössä huolta ja epävarmuutta, kuvailevat tunnelmia JUKOa ja Verohallinnon Akavalaiset ry:tä edustavat päätoiminen pääluottamusmies Pasi Einola ja Verotusyksikön pääluottamusmies Riitta Lautamäki.

Luottamushenkilöille tulleissa yhteydenotoissa toistuu yksi teema: turhautuminen. Muutos on muuttunut tilapäisestä pysyväksi, eikä henkilöstö näe hetkeä, jolloin niukkuus väistyisi.

Lisäarvoa yhteiskunnalle

Valtion virastot eivät tuota voittoa. Ne tuottavat yhteiskunnallista lisäarvoa: turvallisuutta, yhdenvertaisuutta, palveluita ja toimivia rakenteita.

Verohallinnon kohdalla tämä rooli on erityisen selkeä: keräämme veroeurot, joilla rahoitetaan julkiset palvelut koulutuksesta terveydenhuoltoon ja turvallisuudesta sosiaaliturvaan. Siksi henkilöstöä hämmentää, miksi juuri organisaatiolta, joka turvaa valtion tulopohjan, leikataan vuodesta toiseen, Einola ja Lautamäki toteavat.

Pääluottamusmiehet muistuttavat, ettei tehtäväkenttä suinkaan pienen samassa suhteessa, vaikka toimintamenoja leikataan.

Päinvastoin:

  • talouden ja verotuksen rakenteet monimutkaistuvat
  • asiakkaiden palveluodotukset kasvavat
  • digitaaliset järjestelmät vaativat jatkuvaa kehittämistä

Kun resursseja vähennetään vuodesta toiseen, jotakin jää väistämättä tekemättä. Osa veroista jää keräämättä. Jotakin palvelua joudutaan supistamaan tai heikentämään, Einola ja Lautamäki sanovat.

Samaan aikaan meiltä odotetaan, että perustehtävä hoidetaan edelleen yhtä laadukkaasti ja yhdenvertaisesti kuin ennenkin. Esimerkiksi verotarkastus ja perintä osana verovalvontaa ovat tehtäviä, jotka tuottavat valtiolle tuloja ja myös ennaltaehkäisevät verovajeen kasvua.

Toimintaympäristön haasteista huolimatta Verohallinto on pystynyt toteuttamaan perustehtävänsä ja myös tuottavuutta on kyetty parantamaan.

Vastaavasti henkilöstön työkuorma on kuitenkin lisääntynyt ja on selvää, että vähemmällä väellä tehdään nykyisin enemmän. Jatkuvan tehostamisen inhimilliset rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan ja ilmeisenä riskinä on työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyvien ongelmien kasvu, pääluottamusmiehet sanovat.

Teemme työtä, joka merkitsee

Ilman työhönsä sitoutunutta ja asiantuntevaa henkilöstöä lakisääteiset palvelut ja tehtävät jäisivät tekemättä, Pasi Einola ja Riitta Lautamäki huomauttavat.

Jatkuva niukkuus ei ole vain henkilöstölle kuormittavaa – se on pitkällä aikavälillä riski yhteiskunnan toimintakyvylle. Siksi henkilöstö ei turhaudu pelkästään omasta tilanteestaan, vaan myös siitä ristiriidasta, joka syntyy, kun arvokkaita palveluja odotetaan hoidettavan alati pienemmillä voimavaroilla, Einola ja Lautamäki pohtivat.

Verohallinnon ja valtionhallinnon vahvuus on sen ihmisissä. Heidän osaamistaan ja työedellytyksiään ei pidä heikentää, vaan vahvistaa. Henkilöstö ei ole kuluerä vaan investointi – hyvinvointiin, turvallisuuteen ja yhteiskunnan vakauteen.

Verohallinnon toimintaympäristö on tällä hetkellä poikkeuksellisen vaativa ja muutokset seuraavat toisiaan. Pääluottamusmiehet kuitenkin korostavat, että Verohallinnon henkilöstöjärjestöillä ja hallinnon johdolla on hyvä ja avoin keskusteluyhteys, mikä on tämän hallinnon vahvuus.

Meitä kaikkia yhdistää sama tavoite – mitä paremmat työskentelyolosuhteet henkilöstöllä on, sitä motivoituneempia ja sitoutuneempia työntekijät ovat. Hyvinvoiva henkilöstö tuottaa parhaita tuloksia.

Verohallinnon tehtävärakenne muuttuu – ja vaativuus kasvaa

Automaation ja tekoälyn kehitys on muuttanut perustehtävien rakennetta Verohallinnossa. Ammattitehtävien määrä vähenee ja työ keskittyy yhä enemmän asiantuntijatehtäviin.

Verohallinnossa tästä on selkeä osoitus:

  • noin 42 % henkilöstöstä työskentelee ammattitehtävissä
  • noin 58 % työskentelee asiantuntijatehtävissä

Muutama vuosi sitten tilanne oli päinvastainen – ja ero oli vielä suurempi. Tehtävien vaativuus kasvaa erityisesti kansainvälistymisen myötä. EU:n sisäinen toiminta on helpottunut, mutta esimerkiksi kansainvälinen tietojenvaihto tai sen hyödyntäminen verotuksessa ei ole muuttunut helpommaksi.

Päinvastoin: asiantuntijoilta vaaditaan yhä syvempää osaamista, laajempaa juridista ja teknologista ymmärrystä sekä kykyä työskennellä monimutkaisten aineistojen kanssa.

Tekoäly muuttaa asiantuntijatyötä – mahdollisuuksia ja uusia vastuita

Tekoälyn käyttöönotto etenee nopeasti Verohallinnossa, ja vuonna 2026 se näkyy arjessa aiempaa selvemmin. Tekoälyassistentit, kehittyvät agentit ja uudet työtavat alkavat olla osa jokapäiväistä tekemistä myös asiantuntijarooleissa. Muutos tarjoaa paljon mahdollisuuksia – mutta se tuo mukanaan myös uudenlaisia vastuita.

Viime vuonna koko Verohallinnon henkilöstö sai käyttöönsä Copilot Chatin, ja sen myötä opittiin perusasioita tekoälyn hyödyntämisestä. Nyt tavoitteena on vakiinnuttaa ja laajentaa tekoälyratkaisujen käyttöä osaksi organisaation normaalia työtä. Tiedon hakeminen helpottuu, toimintatavat yhdenmukaistuvat ja osaaminen kasvaa, kun työkaluja opitaan käyttämään taitavammin.

Tekoäly voi vapauttaa aikaa vaativampiin asiantuntijatehtäviin ja tukea laadukasta valmistelua, mutta samalla sen käyttö lisää laadunvarmistuksen tarvetta. Automaation tuottama tieto ei aina ole virheetöntä, ja lopullinen vastuu työn sisällöstä säilyy edelleen asiantuntijalla. Tekoäly on hyvä renki, mutta huono isäntä, jos sen tuotoksia ei arvioida kriittisesti.

Siksi on tärkeää, että henkilöstö on mukana rakentamassa yhteisiä toimintamalleja, arvioimassa vaikutuksia ja kehittämässä osaamista. Tekoälyn tuomat mahdollisuudet toteutuvat vain, jos työntekijät saavat riittävät valmiudet hyödyntää välineitä turvallisesti ja vastuullisesti.

Tekoälyn käyttöönotto on iso muutos, mutta se voi parhaimmillaan vahvistaa asiantuntijatyön merkitystä. Tekoäly muuttaa työn tekemisen tapoja, mutta parhaimmillaan se vahvistaa asiantuntijoiden roolia – ei heikennä sitä.

Etä- ja hybridityö ovat osa ratkaisua, eivät ongelma

Etätyöstä on muutamassa vuodessa tullut olennainen osa Verohallinnon arkea ja toimintakulttuuria. Se ei ole enää poikkeustilanteen väliaikainen ratkaisu, vaan tapa toteuttaa perustehtävää tehokkaasti. Korona-ajan poikkeusoloissa etätyö ei heikentänyt tuottavuutta, vaan monessa tapauksessa paransi sitä. Tämä näkyy edelleen.

Verohallinnossa etä- ja hybridityö on paitsi toimiva myös välttämätön malli. Osana säästövelvoitteita Verohallinnon toimipaikkaverkostoa on supistettu voimakkaasti viime vuosina. Ilman etätyömahdollisuutta henkilöstön työmatkat olisivat osassa Suomea kasvaneet kohtuuttoman pitkiksi. Lisäksi valtion toimitilastrategian mukaisesti Verohallinto on siirtynyt ja siirtymässä valtion virastojen yhteiskäyttötiloihin, joissa työpisteitä on vähemmän kuin henkilöstöä.

Verohallinnon henkilöstön työhyvinvointikyselyissä työaikaan ja työntekemiseen liittyvät joustomahdollisuudet koetaan työhyvinvointia vahvistavina tekijöinä. Keskeinen osa näitä joustoja on henkilöstön mahdollisuus tehdä etätyötä.

Etätyön hyödyt:

  • parempi työn ja muun elämän yhteensovittaminen
  • rajaton työrauha syvää keskittymistä vaativiin tehtäviin
  • vähemmän työmatkoja ja enemmän aikaa palautumiselle
  • mahdollisuus vaikuttaa omaan työrytmiin ja taukoihin
  • lisääntynyt autonomia ja ammatillinen luottamus

Etätyön haasteet:

  • yhteisöllisyys heikkenee, jos spontaanit kohtaamiset puuttuvat
  • työn ja vapaa-ajan rajat voivat hämärtyä
  • näkyvyys omaan tiimiin voi heiketä
  • osa kokee etätyön eristävänä

Etätyöhön tarvitaan selkeät pelisäännöt ja yhteinen ymmärrys siitä, miten etä- ja lähityö tukevat toisiaan. Verohallinnossa työskentelyä ohjaa joustavuus: työntekijät voivat tehdä työtään läsnä-, etä- tai monipistetyönä työn luonteen ja yksikön tarpeiden mukaan.

Jokainen yksikkö ja tiimi linjaa esihenkilön johdolla, milloin työn tekeminen on tarkoituksenmukaisinta toimistolla. Tavoitteena on varmistaa sujuva yhteistyö, tiedonkulku ja toimiva arki. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että etätyö muodostuu työskentelyn pääasialliseksi tavaksi, vaan sitä tehdään työn vaatimusten mukaisesti.

Työtä voi tehdä myös useista eri paikoista. Monipistetyöskentely laajentaa mahdollisuuksia sovittaa työntekoa joustavasti elämäntilanteen ja työn tarpeiden mukaan. Työntekijällä on mahdollisuus esittää toiveita ja sopia esihenkilön kanssa siitä, missä työtä tekee. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin työnantaja. Etä- tai monipistetyöskentely ei ole Verohallinnossa subjektiivinen oikeus, mutta jokaisella on aina mahdollisuus tehdä läsnätyötä halutessaan.

Pasi Heinola
Päätoiminen pääluottamusmies
JUKO/Verohallinnon Akavalaiset ry

Riitta Lautamäki
Verotusyksikön pääluottamusmies
JUKO/Verohallinnon Akavalaiset ry