Sari Aho: Luottamusmies ei ole mörkö, joka haluaa aina ampua kaikki hyvät ideat alas

Sari Aho on Oikeusministeriön hallinnonalan päätoiminen pääluottamusmies. Pääluottamusmies toimii työntekijöiden edustajana virka- ja työehtosopimusten sekä työlainsäädännön soveltamista koskevissa asioissa ja neuvottelee työnantajan kanssa. Sarin vastuulle kuuluvat tuomioistuimet, syyttäjälaitos, ulosottolaitos sekä oikeus- ja edunvalvontapiirit.

Hän on toiminut tehtävässään vuodesta 2015 lähtien. 

Sari on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja sen lisäksi varatuomari. Ennen pääluottamusmiestoimeaan hän työskenteli viimeiset 19 vuotta kihlakunnansyyttäjän ja erikoissyyttäjän tehtävissä  

Sarin perheeseen kuuluu mies ja kaksi aikuista lasta. Vapaa-aikanaan hän tekee huvikseen ystävien kesken huipputason cateringia ja harrastaa käsitöitä, vesijuoksua ja avannossa käyntiä sekä nauttii Lapin luonnosta sen suomine ulkoilumahdollisuuksineen niin usein kuin mahdollista vuoden ympäri.

Mikä luottamusmiestyössä on antoisinta ja mikä raskainta

Yksikään päivä ei ole samanlainen, joten tehtävän vaihtelevuus luo mielekkään toimintaympäristön. Useissa eri hallinnonalan työryhmissä työskentely on avartavaa ja lisää erinomaisesti ymmärrystä sekä edustettavien työtehtävistä että niihin liittyvistä haasteista.  Varsinkin päätoimisena pääluottamusmiehenä voi vaikuttaa omaan toimenkuvaansa ja toimintaympäristöönsä erittäin paljon ja tehdä työstä oman näköisensä. Toivottavaa olisi, että tällainen mahdollisuus olisi kaikilla virkamiehillä, jotta työssä viihdyttäisiin ja työn tekeminen olisi mielekästä. 

Raskainta on, kun samat asiat tuntuvat pulpahtavan esiin vuosi toisensa jälkeen. Tämä johtunee siitä, että työnantajapuolella on jonkun verran enemmän turbulenssia ja vaihtuvuutta. Tilannettani voisin kuvata sillä, että olen Linnanmäellä pelaamassa sammakkopeliä ja juuri kun saan poistettua yhden sammakon pelilaudalta, pulpahtaa uusi sammakko esiin ja samat sammakot pullahtelevat esiin loputtomiin eikä niitä saa kokonaan poistettua, ja sitten loppuukin pelikoneesta markat. 

Miten luottamusmiehenä toimiminen on muuttunut luottamusmiehenä toimiessasi

Luottamusmiehen tehtävä on mennyt aiempaa muodollisemmaksi, eikä yhteisten asioiden hoitaminen enää onnistu ehkä niin epävirallisissa tilaisuuksissa kuin aiemmin. Välillä tuntuu, että keskustelun tai jonkin asian selvittelyn aloittaminen edellyttää ”virallisen” pyynnön tekemistä ja perusteluita siihen, mihin pyyntö perustuu. Ehkä Gdpr on yksi syy asioiden muuttumiseen, mutta myös toimintakulttuuri on muuttunut, sillä keskustelukumppaneilla ei ole perimätietoa siitä, miten asioita on ennen hyvässä hengessä hoidettu.

Joissakin tilanteissa on jopa turhauttavaa, että luottamusmiehen olemassaoloa ei aina muisteta, vaikka laissa tai virkaehtosopimuksessa olisi selkeät säännökset siitä, milloin luottamusmies tulee pyytää tilaisuuteen tai keskusteluun mukaan. Yhteisten päämäärien eteen ponnistelu unohtuu työnantajalta, ehkä koetaan, että kyse olisi vastakkainasettelusta, vaikka avoimella ja läpinäkyvällä yhteistoiminnalla ja keskustelukulttuurilla voidaan yhteisiä asioita viedä eteenpäin joka saralla paljon paremmin ja tehokkaammin. Päämääränä kaikilla osapuolilla on saada työnteko mahdollisimman tuottavaksi ja työympäristö sitä työntekoa ja virkamiehen hyvinvointia edistäväksi. Luottamusmies ei ole mörkö, joka haluaa aina ampua kaikki hyvät ideat alas, niin kuin tunnutaan joskus ajattelevan. Luottamusmiehen tehtävä on tehdä niistä ideoista henkilökunnan kannalta parhaiten toteutettuja.

Oikeusvaltion uhat pääluottamusmiehen näkökulmasta katsottuna

Joidenkin virastojen määräaikaisuuksien käyttö on hyvin kyseenalaista ja huolestuttavaa, sillä selvitysten mukaan joissakin virastoissa määräaikaisuuksia on yli 30 prosenttia henkilöstöstä. Tämä herättää kysymyksiä, kun työt virastoissa ovat kuitenkin pysyviä. Myös palkkausjärjestelmien toimivuus aiheuttaa liian usein huolia. Se on sitä kautta uhka oikeusvaltiolle, että henkilöstö hakeutuu muualle paremmin työn vaativuuden huomioon ottaviin töihin yksityiselle sektorille.

Yleisesti valtiotyönantaja haluaa nostaa imagoaan ja houkuttelevuuttaan työnhakijoihin nähden erilaisilla linjauksilla ja suurieleisillä julistuksilla mutta valitettavan usein nämä jäävät vain korulauseiksi. Julkinen sektori joutuu kilpailemaan samoista osaajista kuin yksityinen sektori. Jos palkkaus ja kohtuullinen työmäärä ovat paremmat yksityisellä sektorilla, on osaavan työvoiman saaminen tulevaisuudessa entistä haastavampaa. Tekevien käsien puute on jo nyt merkittävä uhka kansalaisten oikeusturvalle. Valtiohan on kansalaisiaan varten, eikä päinvastoin.

Lähivuosien suurimmat haasteet

Virkauran houkuttelevuuden säilyttämiseksi ja parantamiseksi tulisi löytää uusia keinoja, jos ja kun palkkauksella ei voida kilpailla yksityisen sektorin kanssa. Vanha sanonta, että valtion leipä on kapea mutta pitkä, ei enää nykypäivänä pidä paikkaansa, koska kuten kaikki tiedämme, irtisanomisia yt-menettelyjen kautta on toteutettu viime aikoina myös valtiolla. Nykyinen hallitusohjelma tuskin tätä tilannetta korjaa. Tulevat tuottavuussäästöt kuulostavat karmeilta, koska yleensähän nämä säästöt on toteutettu pääosin henkilöstöä vähentämällä. 

Digitalisaatio on tullut jäädäkseen ja se menee aimo harppauksin eteenpäin, vai meneekö? Oikein toteutettuna digitalisaatio on tervetullut apu työn tekemisen virtaviivaistamiseen, mutta välillä tuntuu, että tekniikka sanelee liiaksi työnteon muotoja, tapoja ja prosesseja. Kone ei kykene toteuttamaan monimutkaisia päätöksentekoprosesseja. Vielä tarvitaan ihmisiä työyhteisössä ja me ihmiset tarvitsemme toisiamme, emme pärjää yksin. Pääluottamusmies on olemassa jäsenistöä varten ja hän ymmärtää ehkä vielä jonkun aikaa paremmin toista ihmistä kuin kone.

Lähitulevaisuuden muutoksia oikeusministeriön hallinnonalalla

Suomeen perustetaan valtakunnallinen Oikeuspalveluvirasto 1.1.2025, jolloin oikeusapu- ja edunvalvontapiirit lakkautetaan. Nykyiset oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot jatkavat asiakaspalvelua. Tavoitteena on turvata oikeusavun, edunvalvonnan ja talous- ja velkaneuvonnan asiakkaille nykyistä yhtenäisemmät, laadukkaammat ja helpommin saavutettavat palvelut sekä selkiyttää hallintoa.

Lisäksi 1.1.12025 perustetaan uusi oikeushallinnon erityisviranomaiset -virasto. Uuteen virastoon tulevat Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI), konkurssiasiamiehen toimisto, kuluttajariitalautakunta, lapsiasiavaltuutetun toimisto, oikeudenkäyntiavustajalautakunta, onnettomuustutkintakeskus, tasa-arvovaltuutetun toimisto, tiedusteluvalvontavaltuutettu, tietosuojavaltuutetun toimisto, vanhusasiavaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto.

Viraston hallintopalveluyksikkö tarjoaa viranomaisille tukipalveluja ja hoitaa keskitetysti muun muassa talous- ja henkilöstö- sekä tieto- ja tiedonhallinnan hallinnon tehtäviä, joita hoidetaan nyt jokaisessa viranomaisessa erikseen sekä oikeusministeriössä, Ulosottolaitoksessa ja oikeusapu- ja edunvalvontapiireissä. 

Uudistuksen tavoitteena on turvata viranomaisten riippumattomuus ja itsenäisyys sekä siirtää ja keskittää viranomaisille yhdenmukaiset hallinnolliset tukitehtävät yhteen yksikköön. Virasto ei aiheuta muutoksia erityisviranomaisten omiin organisaatioihin. Erityisviranomaisten itsenäinen asema ja nykyiset toimipaikat säilyvät.