Valtion tuottavuusohjelma tuottaa ylimääräistä päänvaivaa neuvottelukierroksella
Valtion virka- ja työehdot, eli tuttavallisemmin keskustason VES, on voimassa 28.2.2025 asti, ja neuvottelukierrokseen valmistautuminen on täydessä vauhdissa. Yksityinen sektori aloittaa neuvottelut jo syys-lokakuussa ja etenkin teknologiateollisuuden neuvottelupöytä on keskeinen, sillä heijastevaikutukset palkankorotustason suhteen tulevat sieltä muihin pöytiin melko suoraan. Tavanomaiseen tapaan valmistautuessa kartoitetaan neuvotteluihin vaikuttavia taustatekijöitä, joita yleisen taloustilanteen ja inflaation ohella on luonnollisesti työnantajatahojen itsensä taloustilanne ja näkymät. Valtion osalta lienee jo hallitusohjelman valmistuttua ollut selvää, että säästöjä ja leikkauksia tullaan hakemaan poliittisen johdon toimesta, ja tämä vaikuttaa neuvotteluprosessiin niin tavoitteiden asetannan kautta, kuin myös osaltaan mahdollisten painostustoimien suunnitteluun.
Tuottavuusohjelma jakautuu useammalle vuodelle
Valtion tuottavuusohjelma on mittakaavaltaan massiivinen. Alun perin säästötavoite virastoille vuosille 2025–2028 oli lähemmäs 250 miljoonaa euroa, mutta nyt kun talouskasvu ja työllisyys on jäänyt ennakoidusta, myös säästöjä valmistellaan lisää, kuten huhtikuun 2024 kehysriihessä tehdyistä 150 miljoonan euron lisäsäästöpäätöksistä ilmenee. Säästöjen kohdentumisesta neuvotellaan virastokohtaisesti, ja henkilöstön vähentämiseen tähtääviä toimia ei voi tehdä ennakkoon ennen yt-neuvotteluja. Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, että henkilöstön vähentyminen koskettaa irtisanottujen lisäksi myös virkansa ja työpaikkansa pitäviin kasvavan työtaakan muodossa.
Useammassa virastossa on jo mainittu esimerkiksi toimipisteiden lakkauttamisista säästökeinona, ja henkilöstön näkökulmasta tämä ei tule olemaan mitenkään ongelmatonta. Kasvavien työmatkojen ohella pohdittavaa on muun muassa siinä, miten etätyökäytänteet jatkossa menevät, ja että järjestetäänkö vastaavasti riittävästi työtilaa siirtyville virkamiehille niiltä paikkakunnilta joihin työpaikat siirtyvät, mikä vaikuttaa myös jo siellä työskenteleviin.
Leikkaukset ja säästöt eivät kohtele virastoja tasapuolisesti, kun huomioidaan, että tietyt sektorit kuten puolustus, poliisitoimi sekä oikeuslaitos on jätetty niiden ulkopuolelle, ja osalle on jopa kohdistettu lisää resursseja. Näidenkään tahojen tilanne ei välttämättä ole niin ruusuinen, kun huomioidaan että tehtäviä voi tulla lisää ja inflaatio on kasvattanut kustannuksia, vaikkakin se jo onneksi osoittaa hiipumisen merkkejä kovimmasta nousutahdistaan. Suurempia yhteistoimintaneuvotteluja on jo nähty ainakin Ruokavirastolla, THL:ssä, ja Rikosseuraamuslaitoksella. Lisäksi kirjoitushetkellä on tullut tieto Verohallinnon sekä Museoviraston alkavista yt-neuvotteluista.
Valtio kilpailee työvoimasta
Neuvottelukierroksella vaakakupissa painaa valtion työntekijöiden virkojen ja työsuhteiden säilyttämisen ohella virkamiesten ja työntekijöiden ostovoiman säilyttäminen, sekä se että valtion pitäisi paikoittain kyetä kilpailemaan samasta työvoimasta kuin yksityinen sektori, joten palkat ja työehdot eivät saisi poiketa liikaa toisistaan. Mikäli halutaan parannuksia työ- ja virkaehtosopimusten teksteihin, kuten vaikkapa matka-ajan korvaamiseen, niin kaikelle on löydettävissä hintalappunsa. Neuvottelijoiden urakka ei tule olemaan helppo tällä kierroksella, toki päätännän sopimusten hyväksymisestä tehdään liittojen ja neuvottelujärjestöjen hallinnoissa. Keskeistä on myös se, että sopimukset solmitaan aina tulevalle ajalle, ja jahka talouskasvu taas nytkähtää käyntiin, niin palkankorotusten tulee mahdollistaa se, että myös virkamiehet ja työntekijät saavat siitä omansa. Tälle on myös kansataloudelliset perusteensa, kun ostovoima on merkittävä tekijä talouskasvua rakentamassa.
Mikko Suomalainen
Insinööriliitto
