Sovitaanko oikeudenmukaisesta palkasta vai vientimallista
Jopa valtakunnansovittelija hämmentyi
Etelärannan työnantajaliitot kirjoituttivat maan hallitusohjelmaan palkanmuodostuksen perustaksi niin sanotun vientimallin. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että työriitojen sovittelusta annettuun lakiin kirjattaisiin valtakunnan sovittelijalle ja sovittelulautakunnille kielto ylittää sovittelussa vientialojen palkankorotusten taso.
Suomalaiset työmarkkinat toimivat pääsääntöisesti hyvin ja palkoista osataan sopia, vaikka poikkeuksellisia kriisiaikoja on osunut viime vuosille. Sovittelujärjestelmässä ja työmarkkinoiden neuvottelukulttuurissa on silti kehitettävää. Tätä myös Akava on toistuvasti esittänyt. Kannattaa kuitenkin kysyä, mitä lakkojen, poliittisten työtaisteluiden ja myötätuntotoimenpiteiden takana on. Ihmisillä on usein aito huoli työpaikoistaan ja toimeentulostaan: työtaisteluoikeudet ovat demokratian ydintä.
Ykköstavoitteeksi parempi luottamus ja rakentava neuvottelukulttuuri
Tuottavuutta, toimialojen syvempää ymmärrystä, luovia ja paikallisiakin ratkaisuja on varmasti saatavissa sekä sovittelujärjestelmää että ennen muuta osapuolten neuvottelukulttuuria kehittämällä. Kiellot sovitella paremmasta palkasta ja työtaisteluoikeuden heikentäminen kuvastavat pakkoon perustuvaa neuvottelukulttuuria. Vientiteollisuuden ei tule sanella koko demokraattisen yhteiskunnan palkansaajapuolen toimintamahdollisuuksia.
Yhdenvertaisuudesta tuottavuuteen
Korkeasti koulutetut, usein naisvaltaiset julkisen sektorin alat saavat monesti 83 senttiä miesvaltaisen alan eurosta. Vaikka valtion palkkausjärjestelmät edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yleisellä tasolla hyvin, palkka-tasa-arvo ei toteudu valtiolla sen eri toimialojen kesken. Miksi vääristymiin ei saisi hakea korjausta tai pikemminkin: miksi vientialojen palkankorotukset loisivat katon valtion väen palkankorjauksille?
Julkisen sektorin tuottavuus on tärkeä jatkuvasti kehitettävä asia ja samalla äärimmäisen vaikea käsite. Miten perustella esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen tutkijatohtorille, että hänen työnsä ei ole kansantaloudellisesti sillä tavoin tuottavaa, että siitä kuuluisi maksaa akateemisen jatkotutkinnon edellyttämän vaativuuden mukaista palkkaa? Palkkavertailua vientiteollisuusmaailmaan kasvattaa vielä se, ettei valtiolla ole henkilöstörahastoja, osakepalkkioita tai bonuksia; tulospalkkiotakin maksetaan vain muutamalle prosentille valtion väestä.
Vienti vieköön menestystä, mutta ei yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta
Vienti on tärkeää, sen ymmärrämme ja sitä vientimalli varmasti tukee. Hyvinvointiyhteiskuntamme taustalla toimivat kuitenkin merkittävästi kotimaiset palvelualat, kolmas sektori ja koko julkinen sektori. Myös nämä alat tarvitsevat yhtäläiset mahdollisuudet sopia palkankorotuksistaan ja hakea oikeudenmukaisuutta työehtoihinsa.
Reilut palkat ovat myös keskeinen tapa kilpailla työvoimasta, jota myös julkisen sektorin alat kipeästi tarvitsevat. Tätä voisi tukea valtiollakin esimerkiksi palkkaohjelma, jossa ei välttämättä haeta viennin rytmiä, prosentteja ja perusteluja. Haluamme aidot mahdollisuudet neuvotella valtion palkoista ja korjata työehtojamme julkisen sektorin työstä ja tarpeista käsin.
Kari Eskola
Akavan Erityisalat
